Eiliset epikset

Olipahan reissu, mutta tulipahan tehtyä! Eilen tuli pienoisia logistisia muutoksia sekä meidän että siskoni perheeseen, joten meni episreissu pienoiseksi sompailuksi lasten ja koirien kanssa. Hyvin onneksi kuitenkin selvittiin, ja kiitokset kuuluvat niin siskolleni, miehelleen kuin omallekin miehelleni ja lapsille. Kuopus kysyi tänään, että "voitaisko taas mennä sinne lämppälenkille ja sit agilityhallille ja sit kummit voisivat taas tulla meille?". Vastasin, että enää ei kyllä jaksa!

Olin siis tyhmän itsepäisesti päättänyt osallistua epiksiin, maksoi mitä maksoi. Jälkeenpäin on hyvä miettiä, että kannattiko. Viime yönä valvoin tuskissani, kun piti sitten kuitenkin mennä "ryntäilemään" radalla, ja edelleen kaikki liikkuminen tekee kipeää. Ei siis tänään treeneihin...

Huomasin juuri ennen radan alkua, että medeillehän nostettiin rimat neljäänkymppiin asti. Punnitsin jo, että jäädäkö radalta pois vai mitä tehdä, mutta kisahimo voitti. Ollaanhan me nelikymppisiä yksittäisinä otettu, joskus osana rataakin, mutten vielä ole koskaan hypyttänyt täysin nelikymppisiä. Otin sitten lämppähyppyä muutaman kerran, ja kun Maltti ei silmäänsä räpäyttänyt, uskalsin startata radalle.

Ja se rata... Voi hyvä ihme, mitä räpellystä! Video paljastaa sen, että kun en pysty liikkumaan, niin Maltin pitää ottaa suuntimaa pienimmistäkin liikkeistäni. Ja jos ohjaaja ei osaa näitä pieniä liikkeitään säädellä, niin yhteisymmärryksen puute on taattu. Plussaksi voisi mainita sen, että saatiinpa ainakin kisatilannetreeniä ja Maltti kuitenkin hyppäsi nelikymppiset hypyt, miinukseksi sitten kaikki ohjaajan tekemä. Tuokin hässäkkä radalla A:n jälkeen, no kai se koira kiertää sen edessä olevan hypyn eikä hyppää sitä suoraan, jos ohjaaja tekee oikein tyypillisen keilauksen juuri hypylle käskytettäessä. Idiootti mikä idiootti :D

No, hauskaa oli, mutten ole vielä ihan varma, oliko eilinen kuitenkaan tämän kaiken arvoista. Ennen kesäkuuta en takuulla juokse enää yhdelläkään radalla...