Oma raskauteni rajoittaa liikkumista siten, ettei minusta ole enää juoksentelemaan, mutta sitten kävellään ja seisoskellaan! Viimeksi tiistain ryhmätreeneissä nauroin, miten tää on todellista para-agilityä. Otin radan aikana niin vähän askelia kuin mahdollista, mutta toisaalta, Maltti on kyllä tässä ohella saanut opetella vähän irtoamistakin, eikä se ole ollenkaan huono asia. Olen ollut todella tyytyväinen siihen, että Maltti on suorittanut nämä helpot radat kivasti vaikkei minusta ole ollutkaan liikkumaan. Sehän kertoo siitä, että pystyisin hyvin harrastamaan agilityä läpi koko raskauden, eikös? ;) Ongelmaksi saattaakin muodostua lähinnä nuo lämppä- ja jäähkälenkit, jos en niille kykene, eipä sitten tarvitse tietenkään treenata ollenkaan.
Kuten olen aiemminkin sanonut, myös lapsemme tykkäävät touhuta kaikenlaista koiriemme kanssa. Ei me mitään suureellisia treenejä olla tehty, mutta sellaista kivaa yhdessä touhuamista, missä samalla opitaan ja opetellaan näitä yleisiä toimintatapoja sun muita. Tässä muutama videopätkä taas eiliseltä, kun esikoinen sai aamupäivälenkin yhteydessä leikkiä koirien kanssa:
Koiramme toimivat minusta kivasti pienenkin ohjaajan ohjauksessa, ja kaikki osapuolet nauttivat tästä yhdessä touhuamisesta. Eilen katselin, kun 2,5-vuotiaamme "koulutti" Biittiä olohuoneessa. Oli kovin suloista, miten koira kunnioittaa pientäkin lasta, ja tapittaa nappisilmillään ja tulkitsee saamiaan käskyjä parhaansa mukaan. Kiltisti Biitti istui, vaikka käskettiin "ittu", ja ymmärsi kyllä pienen käskyt "ove hyvä!" ja "haa ottaa!". Ja se lapsen riemu koiran kanssa yhdessä tekemisestä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti