Episaamu koitti samanlaisena kuin muutkin aamut viimeisten yli 4kk ajalta: voin pahoin. Harkitsin jo koko episten väliin jättämistä kun olo oli kerta kaikkiaan kamala. Mutta eihän sisu antanut myöten, joten miehen suosiollisesti käytettyä Maltin lämppälenkillä lähdin ajelemaan hallille tähdenkuvat silmissä.
Möllirata piti sisällään 20 estettä, mikä oli jo määrältään tuplaten sen verran, minkä mittaisia radanpätkiä olimme aiemmin menneet. Kisatilanne oli Maltille ihan uusi asia, ja etukäteen jännäsin eniten sitä, jos Maltti menisi räksytyksensä kanssa ihan överitilaan. Näinpä ei kuitenkaan käynyt! Maltti tosin eteni radalla paljon normaalia hitaammin, mutta laitetaan se uuden tilanteen ja köntyksen ohjaajan piikkiin. Olin kuitenkin todella iloinen siitä, että hermot pysyivät kurissa, rata ei mennyt riehumiseksi, ja saimme molemmat nauttia menosta. Vaikka Maltti ei ihan oma itsensä ollutkaan, se ei kuitenkaan revennyt räksyttämään. Olin suoritukseen olosuhteisiin nähden tyytyväinen, vaikka yksi kielto ja väärään suuntaan hypätty hyppy tehtiinkin. Kiitos vielä Tarulle kuvaamisesta!
Vaikka oma fyysinen suoritus ei kummoiselta näyttänytkään, sitä kamalammalta se tuntui :D Kuten olen aiemminkin tainnut valittaa, nämä liitoskivut ovat aika karseita. Kun olin selvinnyt radasta ja taistellut jäähkälenkin loppuun asti, olin niiiiiin kipeänä kuin voi kuvitella. Lähdimme suoraan kotiin, edelleen huippasi, pyörrytti ja liitokset olivat ihan tuusannuuskana. Maltti-parka, millaisen ohjaajan se onkaan saanut riesakseen! Mutta mieli oli molemmilla hyvä :) Loppupäivän olenkin viettänyt suosiolla tässä sohvalla ja antanut esikoisen treenailla Maltin kanssa, ajatuskin ylös nousemisesta tekee kipeää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti