Tiistaina penturyhmän treeneissä otimme sitten keinua ekan kerran kokonaisena, siis pöydältä pöydälle. Kuten arvasinkin, tämä oli Maltille tosi paha nakki, keinu kuitenkin kolahti aina pöytää vasten, ja tuo alumiininen pöytä teki kolahduksesta vieläkin kumeamman. Malttihan oli ihan halvauksen kourissa alkuunsa, mutta annoin sille aikaa ajatella. Lopputulos oli kuitenkin kiva, Maltti teki ihan innokkaasti keinua pöydältä pöydälle, teki kivan kontaktin loppuun ja siitä se vapautettiin maassa olevalle kipolle. Mutta kuten olen ennakoinutkin, tämä keinun opettaminen tulee vielä vaatimaan paaaaljon työtunteja.
Muuten tiistain treenit menivät ihan kivasti. Kuitenkin halusin vielä käydä ottamassa puomia ennen viikonlopun koulutusta, jottei siellä tarvitse keinun jäljiltä jännätä puomia. Lähdimmekin tänään Stefin kanssa omatoimitreeneihin.
Nyt treenin jäljiltä on tosi hyvä mieli, kuten nyt yleensä Maltin kanssa treenaamisen jälkeen. En muista, olenko ylistänyt, joten ylistetään nyt, että Maltin kanssa on niin upeaa treenata! Vaikka se kuumuu kuin pieni pirulainen, siinä on silti yllättävästi kovan motivaation lisäksi paljon kuuliaisuutta ja tarkkuutta, sekä myös ajatus mukana, jolloin Maltti oppii uskomattoman nopeasti asioita.
Tänään teimme puomin kontaktia (meni tosi hyvin, ei arkaillut keinun jäljiltä), tein sitä mm. siten, että seisoin koko suorituksen ajan puomin alkupäässä tai sitten leijeröin kymmenisen metriä sivuun. Käytössä oli sama vanha etupalkka.
Toinen tämän päivän aihe oli kepit. Alkuun teimme keppejä siten, että ohjurit olivat taas hieman ylempänä kuin aiemmin. Välillä Maltti tuli ohjureiden ali, mutta se ei johtunut niinkään tahallisesta oikomisesta vaan enemmänkin siitä, että into ja vauhti menivät koordinaation ohi. Maltista oikein näkyi, miten pieni pää teki koko ajan töitä, kun tehtiin keppejä. Teinkin sitten rohkean vedon, että poistin koko ohjurit. Ja MALTTI PUJOTTELI!! Niin se vain alkoi pujotella keppejä ongelmitta. Voi miun ihana pieni soopelipoika! Tehtiin muutaman kerran ilman ohjureita, ja Maltti haki upeasti kepit ihan suljetusta kulmasta, lähetin sen kepeille itse loppupäässä seisoen, ja Maltti haki oikean aloituksen ja pujotteli ihan kuin on tehnyt ohjureidenkin kanssa. Nyt on tosi hyvä mieli, ja jännä nähdä, miten tilanne tästä kehittyy. Varmasti vielä ohjureitakin tarvitaan, mutta enää ei aiota olla niiden varassa.
Maltin kanssa treenaaminen on kyllä ihan huippuhauskaa, on se niin ihana!
Justuskin pääsi tänään Stefin kanssa esteille. Se nyt ei mennyt ihan putkeen Justuksen osalta, on se vaan persoonallinen koira. Mutta ei kerrota epäonnistumisista sille, annetaan sen vain pitää hauskaa :) Ja onhan Justus muuten niin suloinen luonne <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti