Maltillisen elämän alku

Tässäpä jotain yhteiselon aloituksesta Maltin kanssa :) Tämä pätkä on kirjoitettu ennen blogin avaamista:

Takana on nyt siis puolisentoista viikkoa yhteiseloa, ja kyllähän jo tässä ajassa näkee,
mikä Maltti on miehiään!

Tosiaan Maltin kanssa on sujunut erittäin hyvin. On edelleen juuri
sellainen pentu, mitä olimmekin toivoneet! Maltti on miun mielestä
hirmuisen tervepäinen otus, mutta ei suinkaan mikään lapanen. Jos se
olisi yhtään aktiivisempi luonne, se voisi olla pian jopa rasittava,
joten nyt on juuri hyvä.

Ihmisiä kohtaan Maltilla ei ole ollut mitään ongelmia. Se tykkää
kaikista ihmisistä, ja menee muitta mutkitta kaikkien luo pusuttamaan
ja pureksimaankin. Ajattelin aiemmin, että haluaisin mieluumin
pidättyväisemmän sheltin (meillähän Justus jo on tällainen
ihmistenrakastaja), mutta Maltti on niin suloinen tuossa kaikessa
avoimuudessaan, että olen tähän kyllä ihan tyytyväinen. Kaikki ovat
kivoja, lapset, naiset, miehet, nuoret, vanhat...

Maltti osaa lukea hyvin koiraa, mutta silti sen pitää välillä
toimettomana härnätä näitä mein omia koiria. Ja on sillä kyllä
pokkaa!! Vaikka Justus makaa OMASSA pedissään ja syö OMAA luutaan, ja
irvistelee Maltille niin kovasti, että hyvä ettei nenä käänny nurin,
niin silti pentu menee ja vielä puraisee Justusta tassusta! Muutaman
kerran Maltti onkin sitten vähän saanut pojilta osumaakin, kun on
mennyt liian pitkälle. Eipä tuo siitä hirveitä tuumaa, suhtautuu ihan
terveesti ja antaa toisille vähän rispektiä, muttei vedä niistä mitään
paniikkeja. Vieraita koiria kohtaan Maltti on lenkillä ollut uteliaan
leikkisä. Ei ole päässyt vieraiden kanssa kontaktiin, mutta
kiinnostaisivat kyllä. Ja jos toinen räksyttää, saattaapi Malttikin
vakuuttavalla pennunvolyymillään vähän komennella häntä tötteröllä.

Maltti on todella tekevä luonne. Se rakastaa yhdessä touhuilua, ja tosiaan
tekisi varmaan töitä ihan loputtomiin. Sitä ei hirveästi tarvitse
motivoida kouluttamiseen :D Nyt on aloitettu naksulle ehdollistaminen, ja hyvin sujuu.
Muuten touhuamiseen kuuluu pihalla ja sisällä leikkimiset. Tehtiin
lapsille pieni liukurimäki tohon pihaan, ja Maltti keksi sen, joten
nää kolme sitten vuorotellen kiipeävät ja laskevat :D Ovat ihania,
Joonaa varsinkin naurattaa ihan hirveästi, kun Maltti laskee mäkeä (se
ihan oikeasti laskee sen mäen...). Viivi tykkää kovasti leikkiä Maltin
kanssa vetoleikkejä, ja ne ovat sujuneet tosi hyvin. Muutenkin
yhteiselo on mennyt kivasti.

Niin, ja kun sanoin, etten halua arkaa pentua, niin siitä ei kyllä
onneksi ole tietoakaan. Meillä kun tätä elämää riittää, niin Maltti
sopii meille kuin nenä päähän :) Se on esim. nukkunut sikeästi
keskellä lattiaa, kun lapset ovat jyristelleet ihan vierestä mopolla
(ei edes avannut silmiä). Maltin oma paikka on kodinhoitohuoneessa
portin takana, ja kerran Maltin siellä nukkuessa Joona sai
ruokapöydässä raivarit, ja muki lensi isolla kolinalla suoraan Maltin
porttiin. Eipä Maltti tuostakaan vaivautunut avaamaan silmiään. Maltti
on myös miun mielestä motorisesti hyvin kehittynyt, ei ole mikään
kömpelö pentu, ja lisäksi suhtautuu aika ennakkoluulottomasti
erilaisiin pintoihin. Tää käy ihan ongelmitta kävelemässä esim. lasten
pulkkien ja liukureiden päältä ihan vaan uteliaisuuttaan.

Kuitenkin Maltti osaa myös reagoida, eikä ole mikään
toimintakyvyttömän oloinen. Ei siis ole sellainen lössykkä pentu, joka
on näennäisen hyvähermoinen, muttei oikeasti vain reagoi mihinkään.
Maltti saattaa uusien asioiden kohdalla säpsyä, räksyttää tai
hyökkäillä, mutta palautuu tosi nopsaan, ja reaktiot on miusta
osoittaneet vain hyvää toimintakykyä. Pari kertaa Maltti on
säikähtänyt todella -ekalla kerralla tosin itsekin... En tiedä, miten
se tapahtui, mutta Maltti sai jonkun jalkansa (en edes tiedä, minkä)
Joonan syöttötuolin jalan ja pohjan väliin jumiin. Onneksi olin ihan
vieressä, joten tajusin heti, että nyt on hätä. Maltti vain huusi ja
rimpuili, ja kun menin auttamaan, puri paniikissa minuakin. Aika
tuntui tosi pitkältä, mutta loppujen lopuksi taisi olla vain
parikymmentä sekuntia jumissa. Olin jo itse ihan varma, että nyt meni
jalka poikki, tai ainakin kintereet tai kaikki jänteet, mutta heti
irti päästyään Maltti käveli ihan normaalisti. Eikä muuten todellakaan
pelännyt syöttötuolia, vaan meni heti uudestaan niin että meinasi
jäädä saman tien taas jumiin! Syöttötuolin pohja oli tosiaan mennyt
jotenkin rikki niin, että pohja "lenkotti" yhdeltä sivulta. En nyt
lähtisi heti syyllisiä osoittelemaan, mutta puisessa syöttötuolissa
näkyi pienen koiran hampaanjälkiä... Otin sen pohjan saman tien
tuolista irti, joten problem solved.

Toinen paniikkitilanne tuli yllättäen eilen iltalenkillä. Oli ihan
hiljaista, olimme vain keskenämme, kunnes yhtäkkiä takaa tuli bussi,
noin parin metrin päästä Maltista, ja sihautti vielä jarruja just
kohdalla. Maltti sai ihan itkupaniikit, se ihan huusi ja juoksi hihnan
päässä karkuun! Mutta heti kun tilanne oli ohi, se vaan lunkisti
katteli, että eipä tässä mitään ollutkaan. Taisi vaan raukalle tulla
niin puskista, että ihan säikötti.

Maltti on tosiaan melkoisen aktiivinen tapaus. Sitä tarmoa ollaan
purettu paitsi pihalla leikkimällä ja kouluttelemalla, myös
lenkkeilemällä. Varsinkin aluksi hihnaharjoittelu muistutti lähinnä
mustangioriin kesyttämistä, mutta muiden koirien seassa lenkkeilyn
auvo avautuikin sitten ihan yhtäkkiä. Ja nyt kun Maltti kulkee
lenkillä, niin sehän myös kulkee.... Joudun itsekin välillä
juoksemaan, kun Maltti on sitä mieltä, että lenkkeilyn kuuluu tapahtua
vauhdilla! Maltti on ollut pidemmilläkin lenkeillä nyt mukana. Välillä
se kulkee itse (kerran on kulkenut ihan 45min lenkin, osan irtilenkkiä
metsässä, kokonaan itse) ja välillä se on miulla takin sisässä
kantoliinassa. Maltti on söpösti nukahtanut sinne miun takin sisään, ihana <3

Vaikka aktiivinen onkin, niin kyllä Maltti osaa myös rauhoittua. Jos
meno yltyy sisällä liiaksi, saatan laittaa Maltin sinne portin taakse
omaan soppeensa, ja sinne se usein sitten rauhoittuukin nukkumaan. Ja
aina poissa ollessamme (ja öisin) Maltti on myös tuolla
kodinhoitohuoneessa, niin eipä sitten tulisi minkään sortin vahinkoja;
ei syötyjä leluja, ei yhteenottoja muiden koirien kanssa, ei
pissakakkavahinkoja jne. Ja tämä järjestely onkin ollut tosi sopiva
kaikille.

Sisäsiisteysharjoittelu sujuu myös hyvin. Sisälle saattaa livahtaa
ehkä 1-2 pissiä päivässä. Omaa soppeaan Maltti pitää niin pyhänä, että
sinne se ei suurin surminkaan tekisi tarpeitaan. Öisin Maltti käy
kerran ulkona, joten ei tosiaan tule öisinkään pissiä sisälle.
Ruokailu sujuu myös hyvin. Malttihan oli tottunut siihen 4xpäivässä
ruokailuun, ja aluksi nälkä tuli selvästi sen aikataulun mukaan. En
millään raaskinut silloin heti siirtää kolmesti päivässä ruokailuun,
mutta nyt rytmin asetuttua ollaan siihen päästy. Maltti syö RC medium
jr -nappuloita, raakaa jauhelihaa ja kermaviiliä. Niin, ja lisäksi
Maltille(kin) annetaan näitä ruuantähteitä, mitä kaikki koirat saa
päivittäin lasten ansiosta. Maha ei ole mennyt kertaakaan sekaisin,
vaikka ruokavalio on tähteiden osalta ollut varsin monipuolinen.

Maltilla tuntuu olleen nyt aika kasvupyrähdys, sillä se on meidän
mielestämme kasvanut huimasti meillä ollessaan. En ole kuitenkaan
saanut aikaiseksi punnita sitä. Korkeutta yritimme kaverini kanssa
mitata, mutta se oli ihan toivotonta hommaa :D Saatiin tulokseksi
8,5-viikkoisena joku 24cm, mutta ei aavistustakaan, miten lähellä
totuutta se oikeasti on.

Äänenkäyttö, tai siis lähinnä sen hillitseminen, on meillä työn alla.
Maltti ei yleensä räksyttele turhia, mutta joskus se vain jää
räksyttämällä räksyttämään näille muille koirille, kun eivät leiki
hänen kanssaan. Jäähy portin takana on auttanut, ja Maltti hiffaa
asiat yleensä hyvin nopeasti, että mites tässä nyt kuuluisikaan tehdä.